Vihdoinkin sain tehtyä 10 osan, pahoittelen todella tämän osan kestämistä, mutta nyt sain kuitenkin osani tehtyä, joten toivottavasti pidätte ja laittakaahan kommenttia ;)

Gaby käpertyi Ronaldon viereen hymyssä suin.
"Tämä tuntuu vain jotenkin niin oikealta, mutta toisaalta taas ihan väärältä" Mietti Gaby mielessään katsoen nukkuvaa Ronaldoa.

Aamu alkoi sarastamaan ja Gaby edelleenkin nukkui.

Hieman myöhemmin, Gaby heräsi mietteliäänä.

Gaby jäi istumaan sängyn reunalla ja mietti yöllisiä tapahtumia.
"Voi, mitä olenkaan mennyt tekemään? Ronaldo on kultainen ja taidan rakastaa häntä, mutta hän pitää myös vanhempiani telkien takana" Mietti Gaby surullisena.

Vasta noustuaan sängystä, Gaby huomasi, ettei Ronaldo enää nukkunutkaan sängyssä.

Gaby päätti siistiytyä ja pukea päälleen.
Sen jälkeen Gaby lähti kohti keittiötä, koska oli aikaisemmin kuullut sieltä ääniä.

Keittiöön tultuaan, Gaby huomasi kaksi hyytelö lautasta pöydällä.

"Toinen on varmasti minun" Mietti Gaby ja istahti tuolille odottamaan Ronaldoa.

Hetken päästä Ronaldo asteli keittiöön ja istuutui tuolille.
"Hei kaunokainen, minkälainen on olo?" Kysyi Ronaldo hymyillen.

"Heh, ihan hyvä, kiitos kysymästä" Gaby sanoi kohteliaasti yrittäen antaa Ronaldolle pienen tekohymyn.

Gaby alkoi syömään hyytelöä, hieman surullisen näköisenä.

"Eikai hyytelössä ole jotain vikaa, kun näytät noin surulliselta?" Kysyi Ronaldo vakavana.

Tästä lähtee osa 9!
Toivottavasti pidätte :)

Gaby makasi, taas tutulla sohvalla josta kaikki, ikään kuin alkoi.
Pian Gaby kuitenkin heräsi.

- Pitääkö sinun olla noin hankala! Etkö todellakaan välitä vanhemmistasi? Raivosi Ronaldo Gabylle käsiään heiluttaen.

- Tietysti välitän, mutta en usko sinua, että he olisivat täällä! Sanoi Gaby säikähtäneen oloisesti.

- No... Minä keksin! Saat nähdä vanhempasi, niin etköhän, sitten usko minuun. Sanoi mies hymyillen.

- No silloin varmasti, uskon sinuun. Sanoi Gaby iloisena, nähdessään ensimmäisen kerran todellisuudessa, oikeat vanhempansa.

- Aikaa sinulla kuitenkin on, vain 15 minuuttia! Sanoi Ronaldo näyttäen kelloaan.
- Selvä. Sanoin jännittyneenä.
Ronaldo meni edeltä kellariin, avaamaan huoneen oven, jossa Gabyn vanhemmat olivat.

Niin Ronaldo lähti pois ja antoi Gabyn rauhassa, 15 minuutin ajan, olla oikeiden vanhempiensa kanssa.
- Huoh... Huokaisi Gaby hermostuneena, seisoen oven edessä.

Hetken kuluttua hän kuitenkin avasi oven ja meni sisään mustaan ja synkkään, huoneeseen.

Gabyn Biologiset vanhemmat istuivat sohvalla, jutellen niitä sun näitä, kunnes he huomasivat Gabyn saapuvan huoneeseen ja yllättyivät toden teolla.

Violet(Gabyn äiti) nousi ylös sohvalta ja meni suorinta tietä halaamaan Gabyä.
- Voi lapsi kultani! Sanoi Violet ja halasi Gabyä onnessaan.

- Luulimme, isäsi kanssa, ettemme enää ikinä, näkisi sinua. Sanoi Violet kyyneleet valuen.
- On ihanaa vihdoin tavata sinut todellisuudessa. Sanoi Gaby äidilleen.

Pian Casper(Gabyn isä) tuli halaamaan Gabyä.
- Voi minun pikku tyttöni! Huudahti Casper halaten Gabyä kaikin voimin.


Tässä lähikuvat Gabyn vanhemmista.
He olivat jo hyvin iäkkäitä.

- Pitääkö se ilkimys, teitä todellakin täällä vankeina? Kysyi Gaby raivoissaan.

- Pitää, mutta miten ihmeessä sinä olet tänne joutunut? Kysyi Casper Gabyltä huolestuneena.

- En muista oikeastaan mitään... Hetkinen! Muistanhan minä, että kerroin Samanthalle, etten olekkaan hänen oikea lapsensa. Sen jälkeen näin kirkkaan turkoosin valon ja sen jälkeen heräsin isossa talossa, näissä vaatteissa.
- Sinä siis mursit lupauksesi Merelinelle. Sen takia olet täällä. Sanoi isäni alakuloisena.

- Sinun on päästävä pois täältä! Ennen kaikkea pääsysi pois täältä riippuu täysin siitä miten ystävällinen olet Ronaldoa kohtaan. Sanoi Casper Gabylle varoittavalla äänellä.

- Miten voin olla ystävällinen sellaiselle, ilkimykselle! Sanoi Gaby Casperille.

Samalla hetkelllä paukkasi Ronaldo sisään.
Gabyn vanhemmat, menivät istumaan takaisin, sohvalle.
- Gaby, 15 minuuttia on kulunut. Sanoi Ronaldo tyynesti.

- EI! Pyydän! Saanko vielä 10 minuuttia aikaa? Kysyi Gaby polvistuneena, Ronaldon jalkojen juureen.

- Et saa! Sopimus oli 15 minuutista ja se, kävi sinulle. Olen kuitenkin varsin antelias mies, joten saat vielä hyvästellä vanhenmpasi.

- Ei! Huudahti Gaby ja laittoi kätensä, kasvojensa eteen.

Hetken kuluttua, Gaby kuitenkin nousi ylös.
- Tämä on niin väärin! Huudahti Gaby itkien.

Violet meni halaamaan Gabyä ehkä viimeisen kerran.
- Voi rakas lapseni! Muista pysyä lujana, vaikka nämä ajat ovat raskaita sinulle. Sanoi Violet Gabylle itkien.

- Voi lapseni! Muista olla ystävällinen Ronaldolle, se on tiesi pois täältä. Kuiskasi Ronaldo Gabylle.

Niin Gaby lähti huoneesta itkien ja peläten, ettei näkisi vanhempiaan enään koskaan.

Samaa pelkäsivät, myös Gabyn surulliset vanhemmat.

Ronaldo tarkisti, että ovi menee varmasti lukkoon.

Gaby meni, haikein mielin, istumaan ulkona olevalle pienelle terassille.

Aamulla Ronaldo hääräsi keittiössä.
- Hmm... Tarvitsee hieman pippuria. Mumisi Ronaldo itsekseen.

- Hieman pippuria siis. Sanoi Ronaldo.

Ronaldo meni keittiöön ja laittoi lautaset kahdelle ihmiselle.

Ronaldo meni ulos, terassille.
- Tulisitko syömään aamupalaa, olet istunut nimittäin täällä koko yön. Sanoi Ronaldo melkeinpä huolestuneena.

- Valitan, minulla ei ole nälkä. Sanoi Gaby tylysti, mutta muisti Casperin sanat "ole ystävällinen hänelle"

Niin Gaby veti naamalleen tekohymyn.
- Tai voisin minä tulla, jotain pientä syömään. Sanoi Gaby mukamas iloisena.

- No sehän on hienoa, olen laittanut meille osaamaani erikoisuutta, juustopastaa. Sanoi Ronaldo hymyillen ja lähti menemään keittiöön.
Gaby seurasi häntä.

Gaby kauhoi juustopastaa suuhunsa, sillä se todellakin oli hyvää.
- Gaby, kai sinä tiedät, etten ikinä voisi vahingoittaa sinua. Sanoi Ronaldo hiljaisella ja tyynellä äänellä.

Gaby nosti katseensa Ronaldoon.
- Anteeksi vain, mutta sinä vahingoitat minua jo nyt, pitämällä vanhempiani vankinasi. Sanoi Gaby kiukkuisella äänellä.

- Gaby, on niin paljon asioita, joista et tiedä mitään, mutta sen haluan vain sanoa, etten vahingoita vanhempiasi, mutta he pysyvät täällä, sillä he ovat valttikorttini.

- Valttikortti? Kysyi Gaby hölmistyneenä.

- Ei enää puhuta vanhemmistasi. Minulla on sinulle pieni lahja, se löytyy vaatekomerostasi, mene katsomaan. Sanoi Ronaldo minulle hymyillen.

Gaby oli todella yllättynyt Ronaldon ystävällisyydestä.
Gaby oli melkeinpä otettu.
- Selvä, menen katsomaan, mitä siellä on. Vastasi Gaby hymyillen takaisin.

Gaby lähti kohti vaatekomeroa.

Hetken päästä Gaby tuli takaisin keittiöön yllään, ruskea, silkkinen ja vanhanaikainen mekko.

- No? Mitä pidät mekosta? Kysyi Ronaldo iloisena.
- Se on todella hieno. Vastasi Gaby hymyillen.
- Hienoa! Sille on nyt käyttöä. Sanoi Ronaldo salaperäisesti.
Gaby ei tajunnut, mitä Ronaldo oikein vihjasi hänelle, mutta Gaby lähti seuraamaan Ronaldoa olohuoneeseen.

Olohuoneessa Ronaldo pisti vanhanaikaisen levysoittimen soittamaan klassista musiikkia.

Hetken päästä Ronaldo otti Gabyä kädestä kiinni.
- Saanko luvan? Kysyi Ronaldo hymyillen.

Päästin Ronaldon käsistä irti.
- Minä olen todella huono tanssimaan. Vastasi Gaby punastuneena.

- Etkä ole! Luota itseesi, olet varmasti todella hyvä. Sanoi Ronaldo Gabylle rohkaisevasti.
- No hyvä on. Vastasi Gaby Ronaldolle hymyillen.

Ronaldo laittoi kätensä Gabyn vyötärölle.
Gaby oli hieman vaivaantunut, mutta jotenkin Ronaldon läsnäolo sai Gabyn tuntemaan lämmön tunteen.
- Osaathan sinä tanssia loistavasti! Tokaisi Ronaldo minulle hymyillen.
Gaby ei osannut vastata mitään, vaan hymyili.

Siinä sitä, sitten tanssittiin, pitkä tovi.

Pian ilta hämärtyi ylle Von Gaten talon.

- Kiitos tanssista Ronaldo, mutta nyt minua alkaa väsyttämään, aika lailla. Sanoi Gaby Ronaldolle haukotellen.
- Ymmärrän, sillä niin minuakin. Sanoi Ronaldo väsyneen oloisena.
- No hyvää yötä nyt sitten. Sanoi Gaby Ronaldolle.
- Hyvää yötä. Vastasi Ronaldo hymyillen.
Gaby lähti kävelemään kohti yläkertaa, missä hänen huoneensa oli.

Gabyn huoneessa oli pöytä, jonka päällä kannettava tietokone.

Huoneessa oli, myös ihana vaaleanpunainen ja hyvin pehmeä sänky.

Gabyä ei vaan huone voinut vähempää kiinnostaa.
Hän mietti Ronaldoa ja sitä, mitä hän tunsi Ronaldoa kohtaan.
"En voi tuntea Ronaldoa kohtaan mitään, sillä hän pitää vanhempiani vankinaan" Mietti Gaby ja halusi heti paikalla mennä hieman juttelemaan, Ronaldon kanssa, joka oli viereisessä makuuhuoneessa.

Gaby koputti oveen ja meni sisälle vihaisen oloisena.
- Kuules nyt Ronaldo! Jos sinä haluat olla minulle kiltti ja jos sinun on aivan pakko, pitää vanhempiani vankinasi, sinä hommaat heille tilavamman ja viihtyisämmän huoneen. Sanoi Gaby käskevästi.

- Tottahan toki se sopii! Vastasi Ronaldo hymyillen.

- Että mitä? Sinä ihan ilman mitään riitaa, annat heille isomman ja viihtyisämmän huoneen? Sanoi Gaby todella hämmästyneenä.

- Mitä vain sinun takiasi Gaby! Sanoi Ronaldo hempeällä äänellä.

Gaby ei voinut tunteilleen mitään ja halasi kiitollisena.

Vasta vähän ajan päästä, Gaby huomasi todellakin halaavansa Ronaldoa.
- Ai, anteeksi. Sanoi Gaby nolostuneena.

- Ei se mitään. Vastasi Ronaldo hymyillen.
- No hyvää yötä. Huudahti Gaby vielä oven suulta.
- Hyvää yötä Gabyseni! Sanoi Ronaldo niin hiljaa, ettei Gaby kuullut.

Gabyn lähdettyä oli Ronaldo heti vienyt Gabyn vanhemmat tilavampaan ja ennen kaikkea viihtyisämpään huoneeseen.
- Voi Casper! Emme ole pitkään aikaan saaneet katsoa tv:tä, tai lukea kirjoja. Sanoi Violet onnellisena.
- Niinpä rakas! Vastasi Casper vaimolleen ja suuteli tätä.
- Tämä on ihan varmasti Gabyn ansiota. Sanoi Casper iloisena.
- Aivan varmasti! Vastasi Violet hymyssä suin.

Gaby oli jo nukkumassa, kun hänen vanhempansa saivat uuden hienon huoneen.

Aamulla Gaby oli löytänyt yläkerran pianon ja meni heti innoissaan soittamaan sitä.

- Vau! Sinä osaat soittaa pianoakin. Sanoi Ronaldo iloisena.
- Osaanhan minä! Vastasi Gaby hymyillen.
- Olet näemmä yllätyksiä täynnä. Sanoi Ronaldo hymyillen.
Gaby hymyili takaisin.
- Halusin ilmoittaa, että ruoka on valmista. Sanoi Ronaldo.
- Selvä minä tulen. Vastasi Gaby.

Ruokapöydän ääressä.
- Mitä pidit huoneestasi? Kysyi Ronaldo uteliaana.

- Huone oli todella viihtyisä ja sänky, todella pehmeä. Vastasi Gaby hymyillen.
- Hienoa, sitten onkin juhlan paikka. Vastasi Ronaldo ja siivosi lautaset astianpesukoneeseen.

Keittiössä Ronaldo kaatoi shamppanjaa laseihin.

- Siinä sinulle. Sanoi Ronaldo ja ojensi minulle shamppanja lasin.
- Kiitos. Vastasin leveä hymy päällä.
- Kilistäkäämme sille, että kohtalo johdatti sinut luokseni. Sanoi Ronaldo ja nosti lasinsa.
Gaby vain hymyili ja kilisti Ronaldon mieliksi.

Siinä sitä, sitten juotiin ensimmäinen lasillinen.
Menihän siinä toinen, sekä kolmas lasillinen.

Lopulta meni vielä neljäs ja viides lasillinen.

Sanotaan vaikka näin, että viidennen lasillisen jälkeen Gaby oli aivan... no humaltuneena.
- Ouh.. Minhua shieman sheikotthaa. Sai Gaby soperrettua.
Huomatkaa taustalla Ronaldo kaatamassa itselleen vielä yhtä lasillista.

Pian Gaby kaatui maahan pepulleen.
- Ai... Ssheän oli virhistävää. Sanoi Gaby naureskellen lattialla.

Hetken päästä Ronaldo joutui kantamaan Gabyn portaat alas yläkertaan, vaikka hän itsekkin oli ottanut aika lailla.

- Kiithos kyyhdisthä. Naurahti Gaby, kun Ronaldo laski hänet alas.

Hetken päästä Ronaldo teki sen, minkä hän oli jo pitkän aikaa halunnut.
Suudella Gabyä.
Gaby ei pistänyt ollenkaan pahakseen, sillä jotenkin se vain tuntui oikealta.

Jotenkin pari oli saanut otettua, päällysvaatteet pois.

- Tiedäthän sinä Gaby, että ensitapaamisesta asti olen palavasti rakastanut sinua. Sanoi Ronaldo naurahtaen.
- Tiedän, sillä itsekkin olen aivan rakastunut sinuun. Sanoi Gaby hymyillen.

Tätä tilannetta ei varmasti tarvitse selittää sillä lopun varmasti tiedätte itsekkin :D

Tähän loppui osa 9.
Toivottavasti piditte :)
Kommenttia kiitos!

Osa 8 on vihdoin täällä!


Gaby ja Michael pääsivät lukiosta kympin papereilla.
Oli aika lähteä kotia kohti.

Michael selvitti loppukokeen päivää aikaisemmin, kuin Gaby.
Michael, myös kasvoi aikuiseksi päivää aikaisemmin kuin Gaby.
Michael pääsi lähtemään, jo illalla kotiin.

Gaby selvitti, myös loppukokeen kympin papereilla ja päätti pitää pienet juhlat, valmistumisensa kunniaksi.
Hän sai juhlissa ensisuudelmankin<3

Iltapäivällä Gaby, sitten kasvoi aikuiseksi ja oli aika lähteä kotiin.




Kotiin päästyään ilalla, odotti häntä koko perhe.
Viimeisenä Samantha tuli halaamaan lastaan, Gaby ei voinut olla itkemättä äitinsä kohdalla.

Michael otti rennosti siskonsa Vanecan kanssa.
He vieläkin juttelivat Michaelin matkasta ja opiskeluvuosista.
- No tapasitko sä siellä ketään kiinnostavaa tyyppiä? Kysyi Vaneca vinkaten veljelleen silmää.
- Enpä oikeestaan, koko ajan oli niin kiire tentata loppukokeisiin. Vastasi Michael naurahtaen siskolleen.

Ulkona Gaby oli hyvin surullinen.
- Äiti, tai siis Samantha, minun olisi kerrottava sinulle jotain, mikä on vaivannut minua koko tämän 4 vuotta.

- Voi, mitä sinä yrität oikein sanoa minulle Gaby! Huudahti Samantha huolestuneella äänellä.
- Samantha... Aloitti Gaby

- En ole sinun biologinen lapsesi! Sai Gaby lopulta sanottua.

Tämän sanottuaan Gaby näki kirkkaan turkoosin värisen valon.
Sen jälkeen kaikki, vain pimeni.

Gaby makasi vanhalla sohvalle, vanhanaikainen mekko päällään.

- Voih, mitä oikein tapahtui? Voihkaisin ja nousin hiljalleen ylös sohvalta.

- Missä ihmeessä minä oikein olen? Sanoi Gaby hiljaa.
"Sen tiedän, että minun on päästävä täältä pois, en aijo jäädä tutkimaan taloa sen enempää" Mietti Gaby mielessään.

Gaby nousi ylös sohvalta ja lähti katsomaan mitä ovien takaa paljastuisi.

Ovia vain näytti olevan, vähän liiaksi asti.
"Tämä on, kuin joku sokkelo. Mistä ihmeestä täältä pääsee ulos?" Mietti Gaby mielessään.

Hetken kuluttua Gaby kuitenkin löysi, ulos pääsyn.
- Vihdoin! Tokaisi Gaby ja juoksi portille.

- Voi ei, tämä portti on lukossa! Huudahti Gaby paniikissa.

Gaby kääntyi katsomaan kartanoa, joka oli todella iso.
"Ei ihme, että eksyin tuonne" Mietti Gaby mielessään.

Gabyä alkoi itkettämään, sillä hän pelkäsi, ettei enää ikinä näkisi perhetteen.

Gabyn ei ollut huomannut, että hänen takanaan seisoi mies.
- Gaby! Huudahti mies.

Gaby kääntyi nopeasti katsomaan kuka häntä oikein kutsui.
- Saavuit vihdoin. Olen odottanut sinua. Sanoi mies mairealla äänellä.
Gaby ei tiennyt, mitä olisi oikein vastannut miehelle.

Mies käveli rappuset alas rivakasti.
- Gaby, meillä on kiire, joten nyt seuraat minua. Sanoi mies äreällä äänellä.
- Selvä. Sai Gaby lopulta sanottua.

Mies meni yläkertaan rappusia pitkin ja Gaby tietenkin seurasi perässä.
Mies ohjasi Gabyn istumaan mukavan näköiselle tuolille.
- Istuhan tähän. Sanoi mies ja näytti tuolia.
Gaby istui tuolille ja näytti hieman vaivaantuneelta.
Mies sytytti takkaa.

Hetken päästä mieskin tuli istumaan yhdelle tuoleista.
- Nimeni on Ronaldo Von Gate. Esitteli Ronaldo itsensä.

- Minun nimeni on Gaby Charlotta Smith. Sanoi Gaby hieman jo rauhoittuneempana.
- Tiedän kyllä kuka olet. Vastasi mies hymyillen.

- Tunnen näet biologiset vanhempasi. Sanoi Ronaldo hymähtäen.

- Ovatko he kunnossa? Missä he ovat? Huusi Gaby hämmästyneenä.

- No ainakin heidän hyvinvointinsa riippuu pitkälle sinusta. Sanoi Ronaldo ilkeästi naurahtaen.

- Mitä sinä oikein tarkoitat? Vastasi Gaby säikähtäneenä.

- Sitä vain, että vanhempasi ovat minun vankeinani ja heidän hyvinvointinsa riippuu siitä, miten hyvin sinä käyttäydyt minua kohtaan, sillä sinä et lähde täältä minnekkään, sillä tulevaisuutesi ja kohtalosi on täällä, minun kanssani. Sanoi mies
totisena.

- Minä en todellakaan usko, että vanhempani ovat täällä ja vielä vähemmän jään tänne, sinun kanssasi! Huusi Gaby ja nousi ylös tuolista.

Gaby lähti juoksemaan rappusia alas, mutta kääntyi katsomaan taakseen seurasiko mies häntä.

Ronaldo seurasi Gabyä.
Gaby säikähti niin kovasti, että menetti tasapainonsa ja putosi rappuset alas.

Gaby menetti tajuntansa, joten hän ei enää päässyt, yhtään mihinkään.

Tähän loppui osa 8.
Se on hieman lyhyehkö, mutta ensi osa tulee olemaan pidempi.

Kommenttia kiitos!

Tässä teille Osa 7.
Muistakaahan laittaa kommenttia :)

- Minun täytyy saada, hieman ajatella, tätä asiaa yksin, jos vain sopii? Kysyi Gaby Merelineltä kyyneleet valuen.

- Käyhän se, mutta muista, että yksin ei kannata jäädä murehtimaan.
- Muistan kyllä. Vastasi Gaby ja lähti kävelemään pois päin.

Gaby meni miettimään lammen rannalle, jossa hän oli ennenkin mietiskellyt monet kerrat.
Huomaamattaan Gaby vain itki itkemistään.

Lopulta Gaby oli niin uupunut ja väsynyt, että kaatui maahaan ja nukahti siihen.

Myöhemmin aamulla Gaby heräsi heidän talonsa sohvalta.

- Mitä? Miten minä tässä olen nukkunut? Mietti Gaby mielessään ja piti kiinni niskastaan.
Gaby oli hetkeksi unohtanut eilisen painajaisen kunnes...

Mereline istahti hänen viereensä.
- Hei Gaby! Mikä on olo? Kysyi Mereline ystävällisesti.

- Minkälainen oloni muka pitäisi olla, kun vasta sain kuulla, etten olekkaan, Samanthan oikea lapsi. Huudahti Gaby taas itkun partaalla.

- No älähän nyt Gaby. Tämä voi viedä sinulta aikaa, mutta meillä kaikilla on aikaa odottaa sopeutumistasi tähän asiaan.
Sanoi Mereline huolettomasti ja nousi seisomaan.

- Jos sallit muutan itseni takaisin keijuksi. Sanoi Mereline ja muuttui jälleen keijuksi.

Gabykin nousi seisomaan, mutta katsoi Merelineä hieman vaitonaisena.

- Ennenkuin lähden minun on kerrottava sinulle varoituksen sana.
Et saa kertoa kenellekkään, ettet olekkaan Samanthan lapsi, sillä silloin... No en oikeastaan itsekkään tiedä mitä silloin tapahtuu, mutta en todellakaan suosittele kokeilemaan.

Mereline oli jo lähtemässä pois, kunnes Gaby vielä huusi.
- Mereline! Mitä minä sanon porukoille, kun ne huomaavat, ettei meillä olekkaan, enää kotiapulaista?
Huusi Gaby huolissaan.
- Keksi jotain. Olet fiksu tyttö. Sanoi Mereline hymyillen ja lähti pois Smithien talosta.

Gaby tiesi, että hän oli maailman huonoin valehtelia, joten hän yritti parhaansa mukaan välttää Samanthaa.
- Gaby! Tiedätkö yhtään... Oli Samantha sanomassa, mutta Gaby keskeytti hänet kiireesti.
- Ei en tiedä! Gaby sanoi nopeasti ja lähti melkeinpä juoksien huoneeseensa.
Samantha jäi kireän oloisena katsomaan Gabyä kädet puuskassa.

Huoneessaan Gaby mietti äitiään eli Samanthaa, joka ei oikeasti ollutkaan hänen äitinsä ja se sai Gabyn itkemään jälleen.

Onneksi kuitenkin Gaby ja hänen perheensä sai muuta ajateltavaa, kun kaksoset kasvoivat teineksi.
Tässä Michelle. Hänestä tuli minun mielestä kaikista näteimmän näköinen. Hänelle arpoutui Romantiikka tavoite :P

Vanecastakin kasvoi ihan sievän näköinen tyttö.
Hänelle arpoutui äitinsä tavoin perhetavoite.

Kun kaksosten syntymäpäiviä oltiin juhlittu, tapasi Gaby tämän nuorukaisen koulun tansseissa.

Gabyn ja tämän nuorukaisen välillä oli selvästi jotain.

Ei kuitenkaan mitään muuta, kuin vain kaveruutta.
Gaby yritti lähentyä poikaa, mutta poika torjui Gabyn julmasti.
Tästäkös Gaby suuttui ja hääti pojan pois kotiinsa.

Smithit olivat ostaneet pihalle rentouttavan porealtaan ja sitä Gaby kaipasikin toden teolla.

Hetken päästä Gaby meni huoneeseensa, hieman mietiskelemään, kunnes hänen äitinsä paukkasi paikalle.
- Gaby! Meidän on puhuttava! Sanoi Samantha tomerasti.

- Minusta tuntuu aivan kuin yrittäisit vältellä minua. Sanoi Samantha surullisesti.
- En minä... Änkytti Gaby ja pyöritteli hermostuneesti käsiään.

- Gaby minä kyllä tunnen sinut ja nyt tiedän, että sinua vaivaa jokin, joten kerrohan, sillä tiedät että minulle voit kertoa ihan mitä vain. Sanoi Samantha rohkaisevasti.

- Äiti ei minua vaivaa mikään mutta... Gaby oli hyvin ahtaassa tilanteessa. Mitä hän sanoisi äidilleen. Silloin Gaby keksi.
- Niin mitä mutta? Kysyi Samantha varovaisesti.

- Olen päättänyt lähteä yliopistoon. Sai Gaby lopulta sanottua.
Gaby mietti äsken mielessään että yliopisto olisi loistava idea. Hän pääsisi pois talosta, joten hänen ei tarvitsisi kohdata äitiään tai no Samanthaa koko ajan.

- Mutta Gaby... Ethän sinä vähän aikaa sitten halunnut yliopistoon, kun juttelimme asiasta. Sanoi Samantha ihmeissään.
- Niin no... Taisin muuttaa mieleni. Vastasi Gaby nopeasti.

Äkkiä Samantha kaappasi Gabyn syliinsä ja rutisti Gabyä kaikin voimin.
- Voi pikku tyttöni lähtee yliopistoon. Sanoi Samantha.
Silloin Gaby ei voinut kuin itkeä.

Pian tuli Michellekin halaamaan Gabyä.
- Muistakkin  olla sitten ahkera koulussa. Sanoi Gaby Michellelle.
- Joo muistan ja muista sä sitten päntätä kovasti. Naurahti Michelle.

Gaby oli jo menossa ulos, kun Vaneca ryntäsi vielä hyvästelemään Gabyn.
- No Gaby tsemppiä nyt sitten. Sanoi Vaneca rohkaisevasti.
- Kiitos! Vastasi Gaby hymyillen.
- Mut et sä oota isää että sekin ehtis nähä sut? Vastasi Vaneca hieman hölmistyneenä.
- Öö... No en oikeen kerkee. Vastasi Gaby hieman kiusaantuneena ja halasi vielä Vanecaa.

Gaby hyppäsi nopeasti taksiin ja käski kuskia ajamaan kiireesti Stenvallin instituuttiin.

Kun Gaby pääsi Stenvalliin ja taloon, missä häntä odotti pänttääminen ja vieraat naamat, ei hän todellakaan ollut kovinkaan innostunut.

Gabyn naama kuitenkin muuttui isoon virnistykseen, kun hän huomasi aivan odottamattoman henkilön.

- MICHAEL! Rakas veljeni! Huusi Gaby onnellisena.
Gaby oli sattumalta osunut juuri samaan asuntolaan, missä Michaelkin asui.
Hetken aikaa juteltuaan Gaby ja Michael päättivät muuttaa tontille asumaan, missä asuisivat vain he kaksi.

Gaby ja Michael päättivät muuttaa tontille, jossa oli kaksi pientä ja sievää taloa, joten Gabyllä ja Michaelilla olisi omaakin rauhaa ja yksityisyyttä.

Gaby ja Michael eivät olleet saanet vaihtaa edes kunnolla kuulumisia, kun aina jommalla kummalla oli tunti tai jotakin vastaavaa.
Gaby kuitenkin päätti ottaa ilon irti ensimmäisestä päivästään lukiossa.

Pitihän lukiossa myös päntätä ja nyt oli Gabyn aika kirjoittaa muutama essee.

Gabyllä oli myös luennot joilla oli ahkerasti käytävä.

Onneksi sitä vapaa-aikaa kuitenkin liikeni joten Michael ja Gaby vaihtoivat kuulumisensa.
- No Gaby! Mitäs perheelle kuuluu? Kysyi Michael rennosti.

Pian muuttuikin päivä jo illaksi.
- No tuota... Sanoi Gaby vaivautuneesti.

- Eikai kaksosille tai kellekkään oo sattunu mitään? Kysyi Michael hädissään.

- No tuota kun... Gaby oli jo paljastamassa, ettei Samantha ollutkaan hänen oikea äitinsä, mutta hän muisti Merelinen varoituksen.

Gaby asetti naamalleen tekohymyn ja sanoi.
- Perheellä on kaikki hyvin. Itse vain jännitän valtavasti lopputenttiä. Gaby sai sujuvasti valehdeltua.

- No älä nyt pikkusysteri. Ei se tentti vaikee oo jos vaan jaksat päntätä. Sanoi Michael hymyillen.
- Mun pitää kyl nyt lähtee koisimaan, sillä mulla on aamulla lopputentti. Sanoi Michael haukotellen.
- Joo mäkin taidan mennä. Vastasi Gaby myös väsyneen oloisena.

- No hyvää yötä nyt sitten pikkusysteri ja tosi siistii et oot täällä. Sanoi Michael Gabylle halaten tätä voimakkain ottein.
- Joo tosi hauskaa et sä oot täällä. Vastasi Gaby iloisena.

Niinpä Michael meni omaan asuntoonsa.

Ja Gaby omaansa.
Gaby ajatteli ettei menisikään heti nukkumaan, mutta häntä kuitenkin ramaisi niin paljon, että hän päätti mennä hampaitten pesun jälkeen suoraan nukkumaan.

Niinpä Gaby meni pesemään hampaansa oikeen huolella hymyillen.

Ja sen jälkeen suoraan nukkumaan.

Kun Gaby oli päässyt nukkumaan Michael oli jo täydessä unessa.

Aamuyöllä Michael ei edes ehtinyt kunnon vaatteita vaihtaa, sillä lopputentti tuli niin yllätyksenä, että se oli näin aikaisin.

Kun Michael tuli lopputentistä hän sai puhtaan kympin ja syystäkin Michael siis oli varsin iloinen.

Gaby meni heti onnellisena veljensä puolesta onnittelemaan häntä.
- Onneks olkoon veli. Kyllä se pänttääminen kannattaa. Sanoi Gaby iloisena.
- Niinpä. Vastasi Michael hymyillen.

Siihen loppui osa 7.
Toivottavasti piditte ja kommenttia kiitos :)

Osa 6 lähtee käyntiin nyt!

Gaby halusi muuttaa vaatetustaan hieman tyylikkäämmäksi.
Muutoksen jälkeen hänestä tuli oikein sievä.

Vihdoin oli Gabrielan aika kasvaa aikuiseksi.
Hänestä tuli oikein nätti.
Nyt kun Gabriela oli aikuinen hänen tunteensa Marcoa kohtaan olivat viilentyneet eikä Marcokaan ollut ottanut moneen kuukauteen mitään yhteyttä.

Niinpä Gabriela tutustui sattumalta heidän naapuriinsa Aleksiin.
Aleksilla ja Gabrielalla sujui hyvin.

Kohta sitä jo halailtiinkin hyvin tuttavallisesti.

Vähän ajan päästä pari päätti muuttaa yhteen.
Gabrielan pitäisi siis hyvästellä kotiväki mutta helppoa se ei olisi.





Viimeiseksi Gabriela hyvästeli siskonsa Gabyn joka kyynel silmissään halasi siskoaan.

Pian Aleksin ja Gabrielan taksi jo kurvasikin pois Smithien talon pihasta.

Gabriela ei halunnut muuttaa kovinkaan kauas perheestään joten he jäivät Belladonnaan ja ostivat kauniin omakoti talon.

Pitihän toki heidän ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa lemmikki ostaa.
Gabriela rakasti kissoja joten he ostivat Nekku kissan.

Kauaa ei Aleksi aikaillut sillä Aleksi päätti pyytää Gabrielan kanssaan kihloihin.

Gabriela tietenkin suostui.
Palataanpa sitten takaisin Smithien taloon.

Samantha oli jo hyvin vanha eikä hän enää jaksanut hoitaa yksin kahta lastaan Vanecaa ja Michelleä jotka halusivat koko ajan leikkiä jotakin.
Alexista ei paljon apua ollut sillä hän katseli päivät pitkät urheilua televisiosta ja vaikka Samantha oli Alexia pyytänyt auttamaan hän vain kohautteli olkapäitään.

Niinpä Samantha päätti soittaa kotiapulaisille jotka tulisivat häntä hieman auttamaan.
He lupasivat lähettää kotiapulaisen tänään matkaan mutta kotiapulaisen pitäisi saada jäädä asumaan taloon.
Se sopi Samanthalle paremmin kuin hyvin.

Vähän ajan päästä tallustelikin jo reippaan oloinen kotiapulainen Linea Smithien taloon.

Linea tervehti ohi mennen Samanthaa mutta Gabyn eteen hän käveli hymy huulillaan.

Gaby hymyili tuttavallisesti Linealle takaisin kunnes...

Hän muisti Linean kasvot.
- Ei voi olla totta! Huudahti Gaby säikähtäneenä.

- Näköjään sinä muistat minut! Naurahti Linea ja vinkkasi hymyillen silmää Gabylle.

Gaby ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt ajatella tai tehdä mutta sen hän tiesi että hänen oli päästävä pois talosta ja nopeasti. Niinpä hän lähti juoksemaan pois talosta.

Gaby oletti ettei Linea seuraisi häntä joten hän meni istumaan heidän takapihallaan olevalle lammen rannalle.

- Gaby. Linea sanoi rauhallisella äänellä.

Gaby pomppasi nopeasti ylös.
- Mistä tiedät nimeni? Sanoi Gaby peloissaan.
- Minä tiedän sinusta paljon muutakin. Sanoi Linea hymyillen.
- Jätä minut rauhaan! Karjui Gaby ja juoksi takaisin taloon.

Gaby pysähtyi huohottaen äitinsä luokse.
- Äiti... Sinun on kuultava eräs asia Lineasta... Sanoi Gaby yhä huohottaen.
- No kerrohan kultaseni. Sanoi Samantha rauhallisesti.

Pian kuitenkin Linea astui huoneeseen.
- Öö... Tuota... Jatkoi Gaby ja katsoi peloissaan Lineaa. Hän on mukava.
Sanoi Gaby lopulta ja käveli nopeasti taas kerran ulos talosta.

Gaby meni loikoilemaan riippukeinuun.
Hän yritti selvitellä ajatuksiaan mutta...

Linea ilmestyi taas hänen viereensä.
- Ei voi olla totta! Jätä minut rauhaan! Karjui Gaby taas kerran.
- Kuule Gaby. Mitä jos nyt vaikka kuuntelisit minua ennen kuin juokset taas tiehesi. Sanoi Linea vakavalla äänellä.
- On paljon sellaista josta sinä et tiedä yhtään mitään ja minä tulin nyt hieman selvittämään näitä asioita kanssasi.
- Eikö niin että sinä olit se keiju unessani? Kysyi Gaby keskeyttäen Linean nopeasti.
- Kyllä olin! Olen Linea keiju en Linea kotiapulainen. Tämä oli vain valeasuni koska halusin päästä luoksesi näyttämään sinulle jotain.

- Se mitä aijon sinulle nyt näyttää on hyvin salaista. Et saa ikinä kertoa tästä kenellekkään sillä muuten... No en vain suosittele.
Gaby oli aivan hiljaa eikä osannut sanoa yhtään mitään.

Linea ojensi kätensä kohti Gabyä.
- Ota kädestäni kiinni! Sanoi Linea hiljaisella äänellä.
Gaby epäröi eikä tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä.
- Ota nyt vain kädestäni kiinni! Huudahti Linea jo hieman ärtyneenä.

Lopulta Gaby sai otettua Linean kädestä kiinni.

                       (11 vuotta aikaisemmin)

Gaby ja Linea saapuivat menneisyyteen.
He näkivät kehdon jossa oli aivan Gabyn näköinen taapero.

- Voi Gaby sinä taisitkin jo herätä. Sanoi nauravan oloinen nainen.

- Viole! Huusi huoneen toisessa päässä oleva mies sohvalta.
Viole painoi Gabyn lähemmäs itseään.

Violen silmät alkoivat kostua kyynelistä.

- Viole me olemme jo puhuneet tästä tuhat kertaa. Vaarantaisimme Gabyn jos hän jäisi tänne. Sanoi synkeän oloinen mies ääni hieman täristen.
- Casper! En halua luopua omasta lapsestani. Huusi Viole itkien.
- Viole kuvitteletko että minä haluan mutta ajattelen Gabyn parasta ja sinunkin kannattaisi.

Niinpä Viole otti Gabyn syliinsä kyyneleet valuen ja halasi tätä hellästi.
- Toivottavasti näemme vielä. Kuiskasi Viole Gabylle.

Niin Casper otti Gabyn ja lähti ulos talosta.
Haikeasti Viole katsoi oman lapsensa lähtöään itkien.

                         (Takaisin nykyaikaan)

- Tämän on pakko olla pahaa unta josta en vielä ole herännyt! Huusi Gaby itkien.

Linea halasi Gabyä kaikin voimin.
- Yhdessä me selviämme tästä. Kuiskasi Linea Gabylle.

Tähän loppui osa 6.
Toivottavasti piditte ja kommenttia kiitos :)