Muistakaahan laittaa kommenttia :)
- Minun täytyy saada, hieman ajatella, tätä asiaa yksin, jos vain sopii? Kysyi Gaby Merelineltä kyyneleet valuen.
- Käyhän se, mutta muista, että yksin ei kannata jäädä murehtimaan.
- Muistan kyllä. Vastasi Gaby ja lähti kävelemään pois päin.
Gaby meni miettimään lammen rannalle, jossa hän oli ennenkin mietiskellyt monet kerrat.
Huomaamattaan Gaby vain itki itkemistään.
Lopulta Gaby oli niin uupunut ja väsynyt, että kaatui maahaan ja nukahti siihen.
Myöhemmin aamulla Gaby heräsi heidän talonsa sohvalta.
- Mitä? Miten minä tässä olen nukkunut? Mietti Gaby mielessään ja piti kiinni niskastaan.
Gaby oli hetkeksi unohtanut eilisen painajaisen kunnes...
Mereline istahti hänen viereensä.
- Hei Gaby! Mikä on olo? Kysyi Mereline ystävällisesti.
- Minkälainen oloni muka pitäisi olla, kun vasta sain kuulla, etten olekkaan, Samanthan oikea lapsi. Huudahti Gaby taas itkun partaalla.
- No älähän nyt Gaby. Tämä voi viedä sinulta aikaa, mutta meillä kaikilla on aikaa odottaa sopeutumistasi tähän asiaan.
Sanoi Mereline huolettomasti ja nousi seisomaan.
- Jos sallit muutan itseni takaisin keijuksi. Sanoi Mereline ja muuttui jälleen keijuksi.
Gabykin nousi seisomaan, mutta katsoi Merelineä hieman vaitonaisena.
- Ennenkuin lähden minun on kerrottava sinulle varoituksen sana.
Et saa kertoa kenellekkään, ettet olekkaan Samanthan lapsi, sillä silloin... No en oikeastaan itsekkään tiedä mitä silloin tapahtuu, mutta en todellakaan suosittele kokeilemaan.
Mereline oli jo lähtemässä pois, kunnes Gaby vielä huusi.
- Mereline! Mitä minä sanon porukoille, kun ne huomaavat, ettei meillä olekkaan, enää kotiapulaista?
Huusi Gaby huolissaan.
- Keksi jotain. Olet fiksu tyttö. Sanoi Mereline hymyillen ja lähti pois Smithien talosta.
Gaby tiesi, että hän oli maailman huonoin valehtelia, joten hän yritti parhaansa mukaan välttää Samanthaa.
- Gaby! Tiedätkö yhtään... Oli Samantha sanomassa, mutta Gaby keskeytti hänet kiireesti.
- Ei en tiedä! Gaby sanoi nopeasti ja lähti melkeinpä juoksien huoneeseensa.
Samantha jäi kireän oloisena katsomaan Gabyä kädet puuskassa.
Huoneessaan Gaby mietti äitiään eli Samanthaa, joka ei oikeasti ollutkaan hänen äitinsä ja se sai Gabyn itkemään jälleen.
Onneksi kuitenkin Gaby ja hänen perheensä sai muuta ajateltavaa, kun kaksoset kasvoivat teineksi.
Tässä Michelle. Hänestä tuli minun mielestä kaikista näteimmän näköinen. Hänelle arpoutui Romantiikka tavoite :P
Vanecastakin kasvoi ihan sievän näköinen tyttö.
Hänelle arpoutui äitinsä tavoin perhetavoite.
Kun kaksosten syntymäpäiviä oltiin juhlittu, tapasi Gaby tämän nuorukaisen koulun tansseissa.
Gabyn ja tämän nuorukaisen välillä oli selvästi jotain.
Ei kuitenkaan mitään muuta, kuin vain kaveruutta.
Gaby yritti lähentyä poikaa, mutta poika torjui Gabyn julmasti.
Tästäkös Gaby suuttui ja hääti pojan pois kotiinsa.
Smithit olivat ostaneet pihalle rentouttavan porealtaan ja sitä Gaby kaipasikin toden teolla.
Hetken päästä Gaby meni huoneeseensa, hieman mietiskelemään, kunnes hänen äitinsä paukkasi paikalle.
- Gaby! Meidän on puhuttava! Sanoi Samantha tomerasti.
- Minusta tuntuu aivan kuin yrittäisit vältellä minua. Sanoi Samantha surullisesti.
- En minä... Änkytti Gaby ja pyöritteli hermostuneesti käsiään.
- Gaby minä kyllä tunnen sinut ja nyt tiedän, että sinua vaivaa jokin, joten kerrohan, sillä tiedät että minulle voit kertoa ihan mitä vain. Sanoi Samantha rohkaisevasti.
- Äiti ei minua vaivaa mikään mutta... Gaby oli hyvin ahtaassa tilanteessa. Mitä hän sanoisi äidilleen. Silloin Gaby keksi.
- Niin mitä mutta? Kysyi Samantha varovaisesti.
- Olen päättänyt lähteä yliopistoon. Sai Gaby lopulta sanottua.
Gaby mietti äsken mielessään että yliopisto olisi loistava idea. Hän pääsisi pois talosta, joten hänen ei tarvitsisi kohdata äitiään tai no Samanthaa koko ajan.
- Mutta Gaby... Ethän sinä vähän aikaa sitten halunnut yliopistoon, kun juttelimme asiasta. Sanoi Samantha ihmeissään.
- Niin no... Taisin muuttaa mieleni. Vastasi Gaby nopeasti.
Äkkiä Samantha kaappasi Gabyn syliinsä ja rutisti Gabyä kaikin voimin.
- Voi pikku tyttöni lähtee yliopistoon. Sanoi Samantha.
Silloin Gaby ei voinut kuin itkeä.
Pian tuli Michellekin halaamaan Gabyä.
- Muistakkin olla sitten ahkera koulussa. Sanoi Gaby Michellelle.
- Joo muistan ja muista sä sitten päntätä kovasti. Naurahti Michelle.
Gaby oli jo menossa ulos, kun Vaneca ryntäsi vielä hyvästelemään Gabyn.
- No Gaby tsemppiä nyt sitten. Sanoi Vaneca rohkaisevasti.
- Kiitos! Vastasi Gaby hymyillen.
- Mut et sä oota isää että sekin ehtis nähä sut? Vastasi Vaneca hieman hölmistyneenä.
- Öö... No en oikeen kerkee. Vastasi Gaby hieman kiusaantuneena ja halasi vielä Vanecaa.
Gaby hyppäsi nopeasti taksiin ja käski kuskia ajamaan kiireesti Stenvallin instituuttiin.
Kun Gaby pääsi Stenvalliin ja taloon, missä häntä odotti pänttääminen ja vieraat naamat, ei hän todellakaan ollut kovinkaan innostunut.
Gabyn naama kuitenkin muuttui isoon virnistykseen, kun hän huomasi aivan odottamattoman henkilön.
- MICHAEL! Rakas veljeni! Huusi Gaby onnellisena.
Gaby oli sattumalta osunut juuri samaan asuntolaan, missä Michaelkin asui.
Hetken aikaa juteltuaan Gaby ja Michael päättivät muuttaa tontille asumaan, missä asuisivat vain he kaksi.
Gaby ja Michael päättivät muuttaa tontille, jossa oli kaksi pientä ja sievää taloa, joten Gabyllä ja Michaelilla olisi omaakin rauhaa ja yksityisyyttä.
Gaby ja Michael eivät olleet saanet vaihtaa edes kunnolla kuulumisia, kun aina jommalla kummalla oli tunti tai jotakin vastaavaa.
Gaby kuitenkin päätti ottaa ilon irti ensimmäisestä päivästään lukiossa.
Pitihän lukiossa myös päntätä ja nyt oli Gabyn aika kirjoittaa muutama essee.
Gabyllä oli myös luennot joilla oli ahkerasti käytävä.
Onneksi sitä vapaa-aikaa kuitenkin liikeni joten Michael ja Gaby vaihtoivat kuulumisensa.
- No Gaby! Mitäs perheelle kuuluu? Kysyi Michael rennosti.
Pian muuttuikin päivä jo illaksi.
- No tuota... Sanoi Gaby vaivautuneesti.
- Eikai kaksosille tai kellekkään oo sattunu mitään? Kysyi Michael hädissään.
- No tuota kun... Gaby oli jo paljastamassa, ettei Samantha ollutkaan hänen oikea äitinsä, mutta hän muisti Merelinen varoituksen.
Gaby asetti naamalleen tekohymyn ja sanoi.
- Perheellä on kaikki hyvin. Itse vain jännitän valtavasti lopputenttiä. Gaby sai sujuvasti valehdeltua.
- No älä nyt pikkusysteri. Ei se tentti vaikee oo jos vaan jaksat päntätä. Sanoi Michael hymyillen.
- Mun pitää kyl nyt lähtee koisimaan, sillä mulla on aamulla lopputentti. Sanoi Michael haukotellen.
- Joo mäkin taidan mennä. Vastasi Gaby myös väsyneen oloisena.
- No hyvää yötä nyt sitten pikkusysteri ja tosi siistii et oot täällä. Sanoi Michael Gabylle halaten tätä voimakkain ottein.
- Joo tosi hauskaa et sä oot täällä. Vastasi Gaby iloisena.
Niinpä Michael meni omaan asuntoonsa.
Ja Gaby omaansa.
Gaby ajatteli ettei menisikään heti nukkumaan, mutta häntä kuitenkin ramaisi niin paljon, että hän päätti mennä hampaitten pesun jälkeen suoraan nukkumaan.
Niinpä Gaby meni pesemään hampaansa oikeen huolella hymyillen.
Ja sen jälkeen suoraan nukkumaan.
Kun Gaby oli päässyt nukkumaan Michael oli jo täydessä unessa.
Aamuyöllä Michael ei edes ehtinyt kunnon vaatteita vaihtaa, sillä lopputentti tuli niin yllätyksenä, että se oli näin aikaisin.
Kun Michael tuli lopputentistä hän sai puhtaan kympin ja syystäkin Michael siis oli varsin iloinen.
Gaby meni heti onnellisena veljensä puolesta onnittelemaan häntä.
- Onneks olkoon veli. Kyllä se pänttääminen kannattaa. Sanoi Gaby iloisena.
- Niinpä. Vastasi Michael hymyillen.
Siihen loppui osa 7.
Toivottavasti piditte ja kommenttia kiitos :)
Kommentit