Osa 8 on vihdoin täällä!


Gaby ja Michael pääsivät lukiosta kympin papereilla.
Oli aika lähteä kotia kohti.

Michael selvitti loppukokeen päivää aikaisemmin, kuin Gaby.
Michael, myös kasvoi aikuiseksi päivää aikaisemmin kuin Gaby.
Michael pääsi lähtemään, jo illalla kotiin.

Gaby selvitti, myös loppukokeen kympin papereilla ja päätti pitää pienet juhlat, valmistumisensa kunniaksi.
Hän sai juhlissa ensisuudelmankin<3

Iltapäivällä Gaby, sitten kasvoi aikuiseksi ja oli aika lähteä kotiin.




Kotiin päästyään ilalla, odotti häntä koko perhe.
Viimeisenä Samantha tuli halaamaan lastaan, Gaby ei voinut olla itkemättä äitinsä kohdalla.

Michael otti rennosti siskonsa Vanecan kanssa.
He vieläkin juttelivat Michaelin matkasta ja opiskeluvuosista.
- No tapasitko sä siellä ketään kiinnostavaa tyyppiä? Kysyi Vaneca vinkaten veljelleen silmää.
- Enpä oikeestaan, koko ajan oli niin kiire tentata loppukokeisiin. Vastasi Michael naurahtaen siskolleen.

Ulkona Gaby oli hyvin surullinen.
- Äiti, tai siis Samantha, minun olisi kerrottava sinulle jotain, mikä on vaivannut minua koko tämän 4 vuotta.

- Voi, mitä sinä yrität oikein sanoa minulle Gaby! Huudahti Samantha huolestuneella äänellä.
- Samantha... Aloitti Gaby

- En ole sinun biologinen lapsesi! Sai Gaby lopulta sanottua.

Tämän sanottuaan Gaby näki kirkkaan turkoosin värisen valon.
Sen jälkeen kaikki, vain pimeni.

Gaby makasi vanhalla sohvalle, vanhanaikainen mekko päällään.

- Voih, mitä oikein tapahtui? Voihkaisin ja nousin hiljalleen ylös sohvalta.

- Missä ihmeessä minä oikein olen? Sanoi Gaby hiljaa.
"Sen tiedän, että minun on päästävä täältä pois, en aijo jäädä tutkimaan taloa sen enempää" Mietti Gaby mielessään.

Gaby nousi ylös sohvalta ja lähti katsomaan mitä ovien takaa paljastuisi.

Ovia vain näytti olevan, vähän liiaksi asti.
"Tämä on, kuin joku sokkelo. Mistä ihmeestä täältä pääsee ulos?" Mietti Gaby mielessään.

Hetken kuluttua Gaby kuitenkin löysi, ulos pääsyn.
- Vihdoin! Tokaisi Gaby ja juoksi portille.

- Voi ei, tämä portti on lukossa! Huudahti Gaby paniikissa.

Gaby kääntyi katsomaan kartanoa, joka oli todella iso.
"Ei ihme, että eksyin tuonne" Mietti Gaby mielessään.

Gabyä alkoi itkettämään, sillä hän pelkäsi, ettei enää ikinä näkisi perhetteen.

Gabyn ei ollut huomannut, että hänen takanaan seisoi mies.
- Gaby! Huudahti mies.

Gaby kääntyi nopeasti katsomaan kuka häntä oikein kutsui.
- Saavuit vihdoin. Olen odottanut sinua. Sanoi mies mairealla äänellä.
Gaby ei tiennyt, mitä olisi oikein vastannut miehelle.

Mies käveli rappuset alas rivakasti.
- Gaby, meillä on kiire, joten nyt seuraat minua. Sanoi mies äreällä äänellä.
- Selvä. Sai Gaby lopulta sanottua.

Mies meni yläkertaan rappusia pitkin ja Gaby tietenkin seurasi perässä.
Mies ohjasi Gabyn istumaan mukavan näköiselle tuolille.
- Istuhan tähän. Sanoi mies ja näytti tuolia.
Gaby istui tuolille ja näytti hieman vaivaantuneelta.
Mies sytytti takkaa.

Hetken päästä mieskin tuli istumaan yhdelle tuoleista.
- Nimeni on Ronaldo Von Gate. Esitteli Ronaldo itsensä.

- Minun nimeni on Gaby Charlotta Smith. Sanoi Gaby hieman jo rauhoittuneempana.
- Tiedän kyllä kuka olet. Vastasi mies hymyillen.

- Tunnen näet biologiset vanhempasi. Sanoi Ronaldo hymähtäen.

- Ovatko he kunnossa? Missä he ovat? Huusi Gaby hämmästyneenä.

- No ainakin heidän hyvinvointinsa riippuu pitkälle sinusta. Sanoi Ronaldo ilkeästi naurahtaen.

- Mitä sinä oikein tarkoitat? Vastasi Gaby säikähtäneenä.

- Sitä vain, että vanhempasi ovat minun vankeinani ja heidän hyvinvointinsa riippuu siitä, miten hyvin sinä käyttäydyt minua kohtaan, sillä sinä et lähde täältä minnekkään, sillä tulevaisuutesi ja kohtalosi on täällä, minun kanssani. Sanoi mies
totisena.

- Minä en todellakaan usko, että vanhempani ovat täällä ja vielä vähemmän jään tänne, sinun kanssasi! Huusi Gaby ja nousi ylös tuolista.

Gaby lähti juoksemaan rappusia alas, mutta kääntyi katsomaan taakseen seurasiko mies häntä.

Ronaldo seurasi Gabyä.
Gaby säikähti niin kovasti, että menetti tasapainonsa ja putosi rappuset alas.

Gaby menetti tajuntansa, joten hän ei enää päässyt, yhtään mihinkään.

Tähän loppui osa 8.
Se on hieman lyhyehkö, mutta ensi osa tulee olemaan pidempi.

Kommenttia kiitos!