Toivottavasti pidätte :)
Gaby makasi, taas tutulla sohvalla josta kaikki, ikään kuin alkoi.
Pian Gaby kuitenkin heräsi.
- Pitääkö sinun olla noin hankala! Etkö todellakaan välitä vanhemmistasi? Raivosi Ronaldo Gabylle käsiään heiluttaen.
- Tietysti välitän, mutta en usko sinua, että he olisivat täällä! Sanoi Gaby säikähtäneen oloisesti.
- No... Minä keksin! Saat nähdä vanhempasi, niin etköhän, sitten usko minuun. Sanoi mies hymyillen.
- No silloin varmasti, uskon sinuun. Sanoi Gaby iloisena, nähdessään ensimmäisen kerran todellisuudessa, oikeat vanhempansa.
- Aikaa sinulla kuitenkin on, vain 15 minuuttia! Sanoi Ronaldo näyttäen kelloaan.
- Selvä. Sanoin jännittyneenä.
Ronaldo meni edeltä kellariin, avaamaan huoneen oven, jossa Gabyn vanhemmat olivat.
Niin Ronaldo lähti pois ja antoi Gabyn rauhassa, 15 minuutin ajan, olla oikeiden vanhempiensa kanssa.
- Huoh... Huokaisi Gaby hermostuneena, seisoen oven edessä.
Hetken kuluttua hän kuitenkin avasi oven ja meni sisään mustaan ja synkkään, huoneeseen.
Gabyn Biologiset vanhemmat istuivat sohvalla, jutellen niitä sun näitä, kunnes he huomasivat Gabyn saapuvan huoneeseen ja yllättyivät toden teolla.
Violet(Gabyn äiti) nousi ylös sohvalta ja meni suorinta tietä halaamaan Gabyä.
- Voi lapsi kultani! Sanoi Violet ja halasi Gabyä onnessaan.
- Luulimme, isäsi kanssa, ettemme enää ikinä, näkisi sinua. Sanoi Violet kyyneleet valuen.
- On ihanaa vihdoin tavata sinut todellisuudessa. Sanoi Gaby äidilleen.
Pian Casper(Gabyn isä) tuli halaamaan Gabyä.
- Voi minun pikku tyttöni! Huudahti Casper halaten Gabyä kaikin voimin.
Tässä lähikuvat Gabyn vanhemmista.
He olivat jo hyvin iäkkäitä.
- Pitääkö se ilkimys, teitä todellakin täällä vankeina? Kysyi Gaby raivoissaan.
- Pitää, mutta miten ihmeessä sinä olet tänne joutunut? Kysyi Casper Gabyltä huolestuneena.
- En muista oikeastaan mitään... Hetkinen! Muistanhan minä, että kerroin Samanthalle, etten olekkaan hänen oikea lapsensa. Sen jälkeen näin kirkkaan turkoosin valon ja sen jälkeen heräsin isossa talossa, näissä vaatteissa.
- Sinä siis mursit lupauksesi Merelinelle. Sen takia olet täällä. Sanoi isäni alakuloisena.
- Sinun on päästävä pois täältä! Ennen kaikkea pääsysi pois täältä riippuu täysin siitä miten ystävällinen olet Ronaldoa kohtaan. Sanoi Casper Gabylle varoittavalla äänellä.
- Miten voin olla ystävällinen sellaiselle, ilkimykselle! Sanoi Gaby Casperille.
Samalla hetkelllä paukkasi Ronaldo sisään.
Gabyn vanhemmat, menivät istumaan takaisin, sohvalle.
- Gaby, 15 minuuttia on kulunut. Sanoi Ronaldo tyynesti.
- EI! Pyydän! Saanko vielä 10 minuuttia aikaa? Kysyi Gaby polvistuneena, Ronaldon jalkojen juureen.
- Et saa! Sopimus oli 15 minuutista ja se, kävi sinulle. Olen kuitenkin varsin antelias mies, joten saat vielä hyvästellä vanhenmpasi.
- Ei! Huudahti Gaby ja laittoi kätensä, kasvojensa eteen.
Hetken kuluttua, Gaby kuitenkin nousi ylös.
- Tämä on niin väärin! Huudahti Gaby itkien.
Violet meni halaamaan Gabyä ehkä viimeisen kerran.
- Voi rakas lapseni! Muista pysyä lujana, vaikka nämä ajat ovat raskaita sinulle. Sanoi Violet Gabylle itkien.
- Voi lapseni! Muista olla ystävällinen Ronaldolle, se on tiesi pois täältä. Kuiskasi Ronaldo Gabylle.
Niin Gaby lähti huoneesta itkien ja peläten, ettei näkisi vanhempiaan enään koskaan.
Samaa pelkäsivät, myös Gabyn surulliset vanhemmat.
Ronaldo tarkisti, että ovi menee varmasti lukkoon.
Gaby meni, haikein mielin, istumaan ulkona olevalle pienelle terassille.
Aamulla Ronaldo hääräsi keittiössä.
- Hmm... Tarvitsee hieman pippuria. Mumisi Ronaldo itsekseen.
- Hieman pippuria siis. Sanoi Ronaldo.
Ronaldo meni keittiöön ja laittoi lautaset kahdelle ihmiselle.
Ronaldo meni ulos, terassille.
- Tulisitko syömään aamupalaa, olet istunut nimittäin täällä koko yön. Sanoi Ronaldo melkeinpä huolestuneena.
- Valitan, minulla ei ole nälkä. Sanoi Gaby tylysti, mutta muisti Casperin sanat "ole ystävällinen hänelle"
Niin Gaby veti naamalleen tekohymyn.
- Tai voisin minä tulla, jotain pientä syömään. Sanoi Gaby mukamas iloisena.
- No sehän on hienoa, olen laittanut meille osaamaani erikoisuutta, juustopastaa. Sanoi Ronaldo hymyillen ja lähti menemään keittiöön.
Gaby seurasi häntä.
Gaby kauhoi juustopastaa suuhunsa, sillä se todellakin oli hyvää.
- Gaby, kai sinä tiedät, etten ikinä voisi vahingoittaa sinua. Sanoi Ronaldo hiljaisella ja tyynellä äänellä.
Gaby nosti katseensa Ronaldoon.
- Anteeksi vain, mutta sinä vahingoitat minua jo nyt, pitämällä vanhempiani vankinasi. Sanoi Gaby kiukkuisella äänellä.
- Gaby, on niin paljon asioita, joista et tiedä mitään, mutta sen haluan vain sanoa, etten vahingoita vanhempiasi, mutta he pysyvät täällä, sillä he ovat valttikorttini.
- Valttikortti? Kysyi Gaby hölmistyneenä.
- Ei enää puhuta vanhemmistasi. Minulla on sinulle pieni lahja, se löytyy vaatekomerostasi, mene katsomaan. Sanoi Ronaldo minulle hymyillen.
Gaby oli todella yllättynyt Ronaldon ystävällisyydestä.
Gaby oli melkeinpä otettu.
- Selvä, menen katsomaan, mitä siellä on. Vastasi Gaby hymyillen takaisin.
Gaby lähti kohti vaatekomeroa.
Hetken päästä Gaby tuli takaisin keittiöön yllään, ruskea, silkkinen ja vanhanaikainen mekko.
- No? Mitä pidät mekosta? Kysyi Ronaldo iloisena.
- Se on todella hieno. Vastasi Gaby hymyillen.
- Hienoa! Sille on nyt käyttöä. Sanoi Ronaldo salaperäisesti.
Gaby ei tajunnut, mitä Ronaldo oikein vihjasi hänelle, mutta Gaby lähti seuraamaan Ronaldoa olohuoneeseen.
Olohuoneessa Ronaldo pisti vanhanaikaisen levysoittimen soittamaan klassista musiikkia.
Hetken päästä Ronaldo otti Gabyä kädestä kiinni.
- Saanko luvan? Kysyi Ronaldo hymyillen.
Päästin Ronaldon käsistä irti.
- Minä olen todella huono tanssimaan. Vastasi Gaby punastuneena.
- Etkä ole! Luota itseesi, olet varmasti todella hyvä. Sanoi Ronaldo Gabylle rohkaisevasti.
- No hyvä on. Vastasi Gaby Ronaldolle hymyillen.
Ronaldo laittoi kätensä Gabyn vyötärölle.
Gaby oli hieman vaivaantunut, mutta jotenkin Ronaldon läsnäolo sai Gabyn tuntemaan lämmön tunteen.
- Osaathan sinä tanssia loistavasti! Tokaisi Ronaldo minulle hymyillen.
Gaby ei osannut vastata mitään, vaan hymyili.
Siinä sitä, sitten tanssittiin, pitkä tovi.
Pian ilta hämärtyi ylle Von Gaten talon.
- Kiitos tanssista Ronaldo, mutta nyt minua alkaa väsyttämään, aika lailla. Sanoi Gaby Ronaldolle haukotellen.
- Ymmärrän, sillä niin minuakin. Sanoi Ronaldo väsyneen oloisena.
- No hyvää yötä nyt sitten. Sanoi Gaby Ronaldolle.
- Hyvää yötä. Vastasi Ronaldo hymyillen.
Gaby lähti kävelemään kohti yläkertaa, missä hänen huoneensa oli.
Gabyn huoneessa oli pöytä, jonka päällä kannettava tietokone.
Huoneessa oli, myös ihana vaaleanpunainen ja hyvin pehmeä sänky.
Gabyä ei vaan huone voinut vähempää kiinnostaa.
Hän mietti Ronaldoa ja sitä, mitä hän tunsi Ronaldoa kohtaan.
"En voi tuntea Ronaldoa kohtaan mitään, sillä hän pitää vanhempiani vankinaan" Mietti Gaby ja halusi heti paikalla mennä hieman juttelemaan, Ronaldon kanssa, joka oli viereisessä makuuhuoneessa.
Gaby koputti oveen ja meni sisälle vihaisen oloisena.
- Kuules nyt Ronaldo! Jos sinä haluat olla minulle kiltti ja jos sinun on aivan pakko, pitää vanhempiani vankinasi, sinä hommaat heille tilavamman ja viihtyisämmän huoneen. Sanoi Gaby käskevästi.
- Tottahan toki se sopii! Vastasi Ronaldo hymyillen.
- Että mitä? Sinä ihan ilman mitään riitaa, annat heille isomman ja viihtyisämmän huoneen? Sanoi Gaby todella hämmästyneenä.
- Mitä vain sinun takiasi Gaby! Sanoi Ronaldo hempeällä äänellä.
Gaby ei voinut tunteilleen mitään ja halasi kiitollisena.
Vasta vähän ajan päästä, Gaby huomasi todellakin halaavansa Ronaldoa.
- Ai, anteeksi. Sanoi Gaby nolostuneena.
- Ei se mitään. Vastasi Ronaldo hymyillen.
- No hyvää yötä. Huudahti Gaby vielä oven suulta.
- Hyvää yötä Gabyseni! Sanoi Ronaldo niin hiljaa, ettei Gaby kuullut.
Gabyn lähdettyä oli Ronaldo heti vienyt Gabyn vanhemmat tilavampaan ja ennen kaikkea viihtyisämpään huoneeseen.
- Voi Casper! Emme ole pitkään aikaan saaneet katsoa tv:tä, tai lukea kirjoja. Sanoi Violet onnellisena.
- Niinpä rakas! Vastasi Casper vaimolleen ja suuteli tätä.
- Tämä on ihan varmasti Gabyn ansiota. Sanoi Casper iloisena.
- Aivan varmasti! Vastasi Violet hymyssä suin.
Gaby oli jo nukkumassa, kun hänen vanhempansa saivat uuden hienon huoneen.
Aamulla Gaby oli löytänyt yläkerran pianon ja meni heti innoissaan soittamaan sitä.
- Vau! Sinä osaat soittaa pianoakin. Sanoi Ronaldo iloisena.
- Osaanhan minä! Vastasi Gaby hymyillen.
- Olet näemmä yllätyksiä täynnä. Sanoi Ronaldo hymyillen.
Gaby hymyili takaisin.
- Halusin ilmoittaa, että ruoka on valmista. Sanoi Ronaldo.
- Selvä minä tulen. Vastasi Gaby.
Ruokapöydän ääressä.
- Mitä pidit huoneestasi? Kysyi Ronaldo uteliaana.
- Huone oli todella viihtyisä ja sänky, todella pehmeä. Vastasi Gaby hymyillen.
- Hienoa, sitten onkin juhlan paikka. Vastasi Ronaldo ja siivosi lautaset astianpesukoneeseen.
Keittiössä Ronaldo kaatoi shamppanjaa laseihin.
- Siinä sinulle. Sanoi Ronaldo ja ojensi minulle shamppanja lasin.
- Kiitos. Vastasin leveä hymy päällä.
- Kilistäkäämme sille, että kohtalo johdatti sinut luokseni. Sanoi Ronaldo ja nosti lasinsa.
Gaby vain hymyili ja kilisti Ronaldon mieliksi.
Siinä sitä, sitten juotiin ensimmäinen lasillinen.
Menihän siinä toinen, sekä kolmas lasillinen.
Lopulta meni vielä neljäs ja viides lasillinen.
Sanotaan vaikka näin, että viidennen lasillisen jälkeen Gaby oli aivan... no humaltuneena.
- Ouh.. Minhua shieman sheikotthaa. Sai Gaby soperrettua.
Huomatkaa taustalla Ronaldo kaatamassa itselleen vielä yhtä lasillista.
Pian Gaby kaatui maahan pepulleen.
- Ai... Ssheän oli virhistävää. Sanoi Gaby naureskellen lattialla.
Hetken päästä Ronaldo joutui kantamaan Gabyn portaat alas yläkertaan, vaikka hän itsekkin oli ottanut aika lailla.
- Kiithos kyyhdisthä. Naurahti Gaby, kun Ronaldo laski hänet alas.
Hetken päästä Ronaldo teki sen, minkä hän oli jo pitkän aikaa halunnut.
Suudella Gabyä.
Gaby ei pistänyt ollenkaan pahakseen, sillä jotenkin se vain tuntui oikealta.
Jotenkin pari oli saanut otettua, päällysvaatteet pois.
- Tiedäthän sinä Gaby, että ensitapaamisesta asti olen palavasti rakastanut sinua. Sanoi Ronaldo naurahtaen.
- Tiedän, sillä itsekkin olen aivan rakastunut sinuun. Sanoi Gaby hymyillen.
Tätä tilannetta ei varmasti tarvitse selittää sillä lopun varmasti tiedätte itsekkin :D
Tähän loppui osa 9.
Toivottavasti piditte :)
Kommenttia kiitos!
Kommentit